Päiväretki Sipoonkorpeen 31.5.

Vaikka toukokuun alussa vielä näytti pahalta, niin kesä on viimeinkin saapunut tänne Suomenlahden pohjoispuolelle ja sen edistymistä oli syytä käydä katsomassa toisessa pääkaupunkiseudun kansallispuistossamme. Suuntasimme siis Sipoonkorven itäosaan Vantaan Sotunkiin ja lähdimme kiertämään viiden kilometrin mittaista Kalkkiruukin luontopolkua. Sää oli mukavan aurinkoinen vaikkakin tuulinen, mutta metsän siimeksessä ei puhuri päässyt kiusaamaan. Ensimmäinen nähtävyys reitillämme oli Högberget, josta avautuivat hienot maisemat yli Sotungin peltojen aina Helsingin kerrostaloille asti. Näköalapaikalta jatkoimme polkua pitkin kohti pohjoista. Tällä alueella Metsähallitus on pyrkinyt parantamaan polkujen kestävyyttä sorastuksella, ja vaikka harmaa kivimurska ei varmasti kaikkien silmää miellytäkään, se toivottavasti auttaa pitämään polut helposti kuljettavina tulevaisuudessakin.

Evästauon pidimme Kalkkiruukin laavulla, jonne oli saapunut muitakin retkeilijöitä nauttimaan kauniista sunnuntaipäivästä. Lyhyen tauon jälkeen seurailimme metsässä kiemurtelevaa polkua Yrjölän tilalle, jonka kohdalla luontopolku siirtyy hiekkatielle. Tässä vaiheessa saimme idean hiukan pidentää retkeämme ja etsimme kartalta sopivan polun, joka lähtisi luoteeseen kohti Bisajärveä. Polku löytyikin helposti, tosin metsässä risteilevät usemmat epäviralliset polut aiheuttivat hieman miettimistä. Bisajärvelle päästyämme jouduimme kiertämään useamman pihapiirin sopivaa reittiä etsiessämme, mutta lopulta selvisimme Solbackan kautta tienvarteen.

Olisimme voineet tässä vaiheessa etsiä lähimmän bussipysäkin, mutta koska bussi 742 kulki vain noin kerran tunnissa, päätimme jatkaa vielä hieman eteenpäin Lahdentien varteen, josta busseja kulkisi enemmän. Matkalla poikkesimme Kuusijärven virkistysalueella, jossa olisi ollut mahdollisuus saunaan ja uintiin. Meiltä nämä huvitukset jäivät tällä kertaa väliin, vaikka useampi muu vierailija näytti virkistävästä vedestä nauttivan. Sen sijaan hyppäsimme bussiin ja palasimme kotikulmille reippaasta metsäretkestä virkistäytyneinä.

Linturetki 10.5.

Jos haluaa nähdä ja kuulla lintuja, on melkein pakko lähteä liikkelle aikaisin. Kelloni piipittää 4.10 ja siitä alkaa Hydepakin linturetki. Retki suuntautuu Vanhankaupungin-lahdelle, joka on yksi pääkaupunkiseudun parhaista kosteikkoalueista ja erittäin arvokas lintukohde. Lahti on melko suuri, joten tällä kertaa kiertelemme Vanhankaupungin läheisyydessä Pornaistenniemellä ja Lammassaaressa.

Olen paikalla viiden maissa ja kevyt sumu peittää tienoota. Tulin nk. "pohjustamaan" eli tarkastamaan etukäteen mitä paikalta löytyy. Kipuan autioon torniin ja pystytän putkeni. Tyhjältä näyttää. Vaan onneksi niitä lintuja voi myös kuunnella. Aikamoinen kakofonia onkin. Useat satakielet pitävät vimmattua konserttiaan ja muut linnut säestävät parhaansa mukaan. Luhtahuitti ääntelee. Jotain erikoista liikkuu hyvin kaukana sumussa. Loch Nessin hirviö! Ei, saukko se vain. Veikeä havainto kuitenkin, oma ensimmäinen. Muutama muukin virkku lintumies kipuaa torniin ja minun on aika hakea muut.

Hieman ennen bussipysäkkiä, missä muut jo odottavat, puikahtaa tien yli pieni kotihiiri. Haen muut ja esittelen heti ensi alkuun pelottoman oloisen (tai pahasti pelästyneen) kotihiiren Tekniikan museon nurmikolta. Vanhankaupunginkoskella katsellaan lokkeja ja pohditaan miten ne tunnista toisistaan. Paksu sumupilvi ehtii kuitenkin peittää maiseman ennen kuin pääsemme tornille. Nyt saa retken vetäjä harjoittaa opettamista oikein tosissaan, kun pitäisi opettaa kymmenien laulajien ääniä kylmiltään. Huhhuh. Toivottavasti jotain jäi mieleen, ehkäpä edes se sirittäjä ("kuin pyörivä hopeakolikko marmoripöydällä"). Sumuisassa rantametsässä puikahtaa komeasarvinen metsäkauris.

Tornista ei näy mitään, mutta eväät maistuvat. Pornaistenniemen piilokojustakaan ei mitään linturariteetteja osu paikalle, mutta jotain pientä mukavaa kuitenkin näkyy. Kurkia ja pari ruskosuohaukkaa lentävät komeasti ohi, mutta eniten kiinnostusta retkeläisissä taitaa herättää hautova nokikana ja sinisorsa, jolla on ehkä maailman hellyyttävin poikue mukanaan. Lasken ainakin 13 poikasta!

Piilokojun jälkeen päätetään tehdä nopea koukkaus Lammassaareen. Pitkoksilla havaitsemme kaksi Vanhankaupunginlahden erikoisuutta: viiksitimalin ja sitruunavästäräkin. Molemmat ovat hyvin vähälukuisia uusia tulokkaita Suomessa ja ne pesivät lahdella. Sitruunavästäräkki on komea keltainen koiras, joka istahtaa hetkeksi hyvin näkyville tolpan nokkaan. Lammassaaren puolella kipuamme torniin ja syynäämme nopeasti linnustoa. Paljon ei jää aikaa lajintunnistukselle, mutta tiirojen eroja ehditään perata. Muut retkeläiset huomaavat vielä Lammassaaren rantaniityllä ketun täydentämään nisäkäshavaintoja. Hienoa työtä!

Palailemme bussipysäkille seuraavaa kierrosta varten. Muut lähtevät omille teilleen, onhan nyt kuitenkin äitienpäivä. Minä ja yksi uusi retkeläinen teemme vielä pienen kierroksen Pornaistenniemessä. Kielimuurin takia on hieman vaikea opettaa eri lajeja, mutta ehkä jotain jäi mieleen. Ja onhan Vanhankaupunginlahti muutenkin aivan upea paikka, vaikka ei tietäisi linnuista tuon taivaallista! Retki päättyy ja on aika käydä onnittelemassa omaa äitiä. Toivottavasti näemme vielä uudestaan lintujen merkeissä!

Päiväretki Nuuksioon ja PT-kurssi 26.4.

Jaahas... Ulkona sataa ja kello huutaa herätystä. Sangen epävetreänä vääntäydyn ylös aamutoimille ja puuhastelun jälkeen on aika suunnata sateeseen. Onnekseni olin juuri ostanut sadeviitan, joka toimi erittäin tyydyttävästi pitäen sateen loitolla ja kädet vapaana. Mukavaa ja kuivaa, juuri niin kuin retkeni haluankin.

Rautatieasemalta löyty pari valmiiksi märkää retkeilijää, jotka sadevarustuksen puuttuessa pitivät parempana ideana mennä johonkin lämpimään. En oikein voi syyttää heitä, sillä huonolla varustuksella tässä säässä kastuu pahasti ja varmaan vielä vilustuukin. Parempi ottaa varman päälle. Tämä myös tarkoitti sitä, että meille muille jäisi entistäkin muhkeampi määrä ruokaa. Nam!

Espoon keskuksesta pieni mutta urhea joukkomme suuntasi bussilla kohti Solvallaa ja Haukkalampea. Hiukan Solvallan jälkeen jäimme pois ja jatkoimme viitoitettua polkua pitkin Mustalammen keittokatokselle. Matkan aikana sadekin hellitti ja lopulta ei enää satanut. Paikan päältä löysimme valmiit hiillokset, joten nuotin virittelyä ei juurikaan tarvinnut opetella. Sen sijan partiotaitoja hiottiin opettelemalla Trangian käyttöä ja solmuja. Kurssin vastuuvetäjäkin oppi jotain uutta! Solmujenteon keskeytti paikalle tupsahtanut koppelo eli naarasmetso. Hetken aikaa seurasi molemmin puolista hämmästelyä, jonka jälkeen metsonaaras päätti poistua.

Ruokaa tosiaan oli riittämiin, alkaen makkaroista ja kvinoapadasta sekä päättyen tikkupullaan ja suklaabanaaniin. Suuri kiitos Annikalle kaikista herkuista! Ruokailun jälkeen kävelimme tyytyväisinä takaisin bussille. Kuten joskus on tapana sanoa, aina kannattaa lähteä metsään!

Koppelo keittokatoksella

Esittelee vielä itseään

Vappu 30.4.-1.5.

Vappuaattona kymmenisen hydepakkilaista keräntyi Kaivopuistoon erilaisten ulkopelien merkeissä. Mukaan olivat tarttuneet niin jalkapallo, frisbee kuin mölkkykin ja kaikkia myös päästiin pelaamaan, välillä jopa samanaikaisesti. Hauskanpito ei kuitenkaan jäänyt pelkän välineurheilun varaan, vaan mielen perukoilta onnistuttiin kaivamaan esiin sellaisiakin koulupihan klassikoita kuin hippa, peili, kuka pelkää mustaa miestä ja hura hura häitä. Menoa ja meininkiä riitti ja vauhdikkaan illan jälkeen itse kukin suunnisti hetkeksi lepäämään, jotta seuraavana aamuna jakaisi vielä jatkaa vappuhulinoissa.

Vappupäivänä matka vei takaisin Kaivariin, tällä kertaa maukkaiden piknikherkkujen äärelle. Tarjolla oli niin simaa, keksejä, viinirypäleitä kuin nuudeleitakin ja kohokohtana tietysti trangialla valmistettuja munkkeja. Herkkuja nautiskellessa oli hyvä kääntää katsetta jo hieman tulevaan, kuten keväiseen linturetkeen ja pesissaunaan. Toivottavasti sekä uudet että vanhat hydepakkilaiset löytävät itsensä myös näistä tapahtumista.

Kaveri mukaan -päivä 12.4.15

Seurasaaressa järjestetty tikkupulla- ja partiotaitotapahtuma keräsi
paikalle ilahduttavan joukkion uusia hydepakkilaisia – lämpimästi
tervetuloa koko järjestön puolesta!

Hieman kolea sää mahdollisti nuotiopaikan käytön ainoina kokkaajina
alkuillasta. Aiemmin päivällä tosin muitakin retkelle lähteneitä
näkyi, ja hekin saivat maistaa jaloa partioruokien klassikkoa. Annika
oli mitoittanut pullataikinan hydepakkilaiseen tapaan juuri oikein eli
siten, että sitä meinasi jäädä hieman yli, ja taikinasta saatiin
rutkasti kehuja (muuan ensikertaa tikkupullaa maistanut fyysikko:
"Sehän ei ollutkaan pahaa.").

Nikon organisoima työkalujen ja retkikeittimen käyttökoulutus onnistui
niin ikään sutjakasti ja suosiota saavuttaen. Seuraavan
partiotaitokurssin tapaamisen teemana ovat köydet ja majoitukset –
lisätiedot tapahtumasta päivitetään blogiin ja sähköpostilistalle
piakkoin.

Toivottavasti kaikki tapahtumaan osallistuneet tutustuivat uusiin
ihmisiin ja saivat vatsansa täyteen pullaa :) Kiitokset jokaiselle
Kaveri mukaan -päivään osallistuneelle ja järjestäjille, itselläni
ainakin oli mitä mukavin sunnuntai!

Kämppäretki 27.-29.3.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna lähdimme kämppäretkelle Siikajärvelle, Jeanne d'Arcin kämpälle.

Lauantaina teimme kävelyretken Mustalammen kautta Holma-Saarijärvelle ja sieltä Siikaniemen kautta takaisin kämpälle. Sunnuntaina aamupäivällä suuntasimme Nuuksion pitkäjärven rantakallioille.

Sää oli koko viikonlopun harmaa, välillä satoi vettäkin, mutta metsässä oli vielä paikoitellen luntakin. Järvet olivat vielä pääosin jäässä, ja paikoitellen isommat polutkin.

Saunaankin päästiin lauantai-iltana, kun oli ensin saatu saunan avainkin paikalle (kiitos Panu!).
Muuten viikonloppu sujui nukkumisen, ruuanlaiton, syömisen ja Trivial pursuitin korttipeliversion merkeissä.

Sunnuntaina bussivuorot sattuivat hiukan huonosti, joten päädyimme kävelemään pari ylimääräistä kilometriä 28B:n päätepysäkille Siikajärvelle.

Kuvat: Jussi Pihlajamäki ja Tapani Hopkins.

Avantosauna 23.2.

Noin 20 rohkeaa uskaltautui Otaniemeen. Osa osallistui HyDen tai

Teepakin vuosikokoukseen ja osa tuli vain pitämään hauskaa. Suurin osa

uskaltautui kuitenkin avantoon! Ruoaksi isäntämme ja emäntämme olivat

luoneet soijabolognesea, sämpylää ja jälkiruokakakkua.



Kiitos kaikille mukana olleille, nähdään ensi tapahtumassa!



About 20 people came to have a good time with good friends. We had good

food, sauna and swimming. This one foreign student was brave enough to

try winter swimming for the first time, and boy he did it good! Maybe

it's your turn next time ;)