Linturetki 10.5.

Jos haluaa nähdä ja kuulla lintuja, on melkein pakko lähteä liikkelle aikaisin. Kelloni piipittää 4.10 ja siitä alkaa Hydepakin linturetki. Retki suuntautuu Vanhankaupungin-lahdelle, joka on yksi pääkaupunkiseudun parhaista kosteikkoalueista ja erittäin arvokas lintukohde. Lahti on melko suuri, joten tällä kertaa kiertelemme Vanhankaupungin läheisyydessä Pornaistenniemellä ja Lammassaaressa.

Olen paikalla viiden maissa ja kevyt sumu peittää tienoota. Tulin nk. "pohjustamaan" eli tarkastamaan etukäteen mitä paikalta löytyy. Kipuan autioon torniin ja pystytän putkeni. Tyhjältä näyttää. Vaan onneksi niitä lintuja voi myös kuunnella. Aikamoinen kakofonia onkin. Useat satakielet pitävät vimmattua konserttiaan ja muut linnut säestävät parhaansa mukaan. Luhtahuitti ääntelee. Jotain erikoista liikkuu hyvin kaukana sumussa. Loch Nessin hirviö! Ei, saukko se vain. Veikeä havainto kuitenkin, oma ensimmäinen. Muutama muukin virkku lintumies kipuaa torniin ja minun on aika hakea muut.

Hieman ennen bussipysäkkiä, missä muut jo odottavat, puikahtaa tien yli pieni kotihiiri. Haen muut ja esittelen heti ensi alkuun pelottoman oloisen (tai pahasti pelästyneen) kotihiiren Tekniikan museon nurmikolta. Vanhankaupunginkoskella katsellaan lokkeja ja pohditaan miten ne tunnista toisistaan. Paksu sumupilvi ehtii kuitenkin peittää maiseman ennen kuin pääsemme tornille. Nyt saa retken vetäjä harjoittaa opettamista oikein tosissaan, kun pitäisi opettaa kymmenien laulajien ääniä kylmiltään. Huhhuh. Toivottavasti jotain jäi mieleen, ehkäpä edes se sirittäjä ("kuin pyörivä hopeakolikko marmoripöydällä"). Sumuisassa rantametsässä puikahtaa komeasarvinen metsäkauris.

Tornista ei näy mitään, mutta eväät maistuvat. Pornaistenniemen piilokojustakaan ei mitään linturariteetteja osu paikalle, mutta jotain pientä mukavaa kuitenkin näkyy. Kurkia ja pari ruskosuohaukkaa lentävät komeasti ohi, mutta eniten kiinnostusta retkeläisissä taitaa herättää hautova nokikana ja sinisorsa, jolla on ehkä maailman hellyyttävin poikue mukanaan. Lasken ainakin 13 poikasta!

Piilokojun jälkeen päätetään tehdä nopea koukkaus Lammassaareen. Pitkoksilla havaitsemme kaksi Vanhankaupunginlahden erikoisuutta: viiksitimalin ja sitruunavästäräkin. Molemmat ovat hyvin vähälukuisia uusia tulokkaita Suomessa ja ne pesivät lahdella. Sitruunavästäräkki on komea keltainen koiras, joka istahtaa hetkeksi hyvin näkyville tolpan nokkaan. Lammassaaren puolella kipuamme torniin ja syynäämme nopeasti linnustoa. Paljon ei jää aikaa lajintunnistukselle, mutta tiirojen eroja ehditään perata. Muut retkeläiset huomaavat vielä Lammassaaren rantaniityllä ketun täydentämään nisäkäshavaintoja. Hienoa työtä!

Palailemme bussipysäkille seuraavaa kierrosta varten. Muut lähtevät omille teilleen, onhan nyt kuitenkin äitienpäivä. Minä ja yksi uusi retkeläinen teemme vielä pienen kierroksen Pornaistenniemessä. Kielimuurin takia on hieman vaikea opettaa eri lajeja, mutta ehkä jotain jäi mieleen. Ja onhan Vanhankaupunginlahti muutenkin aivan upea paikka, vaikka ei tietäisi linnuista tuon taivaallista! Retki päättyy ja on aika käydä onnittelemassa omaa äitiä. Toivottavasti näemme vielä uudestaan lintujen merkeissä!

Päiväretki Nuuksioon ja PT-kurssi 26.4.

Jaahas... Ulkona sataa ja kello huutaa herätystä. Sangen epävetreänä vääntäydyn ylös aamutoimille ja puuhastelun jälkeen on aika suunnata sateeseen. Onnekseni olin juuri ostanut sadeviitan, joka toimi erittäin tyydyttävästi pitäen sateen loitolla ja kädet vapaana. Mukavaa ja kuivaa, juuri niin kuin retkeni haluankin.

Rautatieasemalta löyty pari valmiiksi märkää retkeilijää, jotka sadevarustuksen puuttuessa pitivät parempana ideana mennä johonkin lämpimään. En oikein voi syyttää heitä, sillä huonolla varustuksella tässä säässä kastuu pahasti ja varmaan vielä vilustuukin. Parempi ottaa varman päälle. Tämä myös tarkoitti sitä, että meille muille jäisi entistäkin muhkeampi määrä ruokaa. Nam!

Espoon keskuksesta pieni mutta urhea joukkomme suuntasi bussilla kohti Solvallaa ja Haukkalampea. Hiukan Solvallan jälkeen jäimme pois ja jatkoimme viitoitettua polkua pitkin Mustalammen keittokatokselle. Matkan aikana sadekin hellitti ja lopulta ei enää satanut. Paikan päältä löysimme valmiit hiillokset, joten nuotin virittelyä ei juurikaan tarvinnut opetella. Sen sijan partiotaitoja hiottiin opettelemalla Trangian käyttöä ja solmuja. Kurssin vastuuvetäjäkin oppi jotain uutta! Solmujenteon keskeytti paikalle tupsahtanut koppelo eli naarasmetso. Hetken aikaa seurasi molemmin puolista hämmästelyä, jonka jälkeen metsonaaras päätti poistua.

Ruokaa tosiaan oli riittämiin, alkaen makkaroista ja kvinoapadasta sekä päättyen tikkupullaan ja suklaabanaaniin. Suuri kiitos Annikalle kaikista herkuista! Ruokailun jälkeen kävelimme tyytyväisinä takaisin bussille. Kuten joskus on tapana sanoa, aina kannattaa lähteä metsään!

Koppelo keittokatoksella

Esittelee vielä itseään

Vappu 30.4.-1.5.

Vappuaattona kymmenisen hydepakkilaista keräntyi Kaivopuistoon erilaisten ulkopelien merkeissä. Mukaan olivat tarttuneet niin jalkapallo, frisbee kuin mölkkykin ja kaikkia myös päästiin pelaamaan, välillä jopa samanaikaisesti. Hauskanpito ei kuitenkaan jäänyt pelkän välineurheilun varaan, vaan mielen perukoilta onnistuttiin kaivamaan esiin sellaisiakin koulupihan klassikoita kuin hippa, peili, kuka pelkää mustaa miestä ja hura hura häitä. Menoa ja meininkiä riitti ja vauhdikkaan illan jälkeen itse kukin suunnisti hetkeksi lepäämään, jotta seuraavana aamuna jakaisi vielä jatkaa vappuhulinoissa.

Vappupäivänä matka vei takaisin Kaivariin, tällä kertaa maukkaiden piknikherkkujen äärelle. Tarjolla oli niin simaa, keksejä, viinirypäleitä kuin nuudeleitakin ja kohokohtana tietysti trangialla valmistettuja munkkeja. Herkkuja nautiskellessa oli hyvä kääntää katsetta jo hieman tulevaan, kuten keväiseen linturetkeen ja pesissaunaan. Toivottavasti sekä uudet että vanhat hydepakkilaiset löytävät itsensä myös näistä tapahtumista.